Tuomaristomme

Tuomariston tehtävänä on asiantuntemuksensa ja äänestystulosten perusteella ratkaista, mille projekteille myönnetään rahoitusta ja osaamista.

Tuomaristoon kuuluu Karl-Johan Lehtinen, Anne-Maria Salonius, Seppo Knuuttila, Lotta Nummelin ja Alf Norkko.

Kjl

Karl-Johan Lehtinen

Ympäristöpäällikkö NEFCO:ssa, Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiössä

”Synnyin Saaristomeren sydämessä ja olen aina, jopa ulkomailla asuessani, oleskellut rannan lähettyvillä. Nuoruudessani metsästys ja kalastus olivat pääasiallisia vapaa-ajanharrastuksiani ja tänäänkin ne kuuluvat vapaa-aikaani saaristossa.

Minulle elävä saaristo tarkoittaa sitä, että se on asuttu vuoden ympäri, ja että perinne yhdistyy nykyaikaan päivittäisessä elämässä. Tästä syystä toimivan ekosysteemin kaikista osistaan muodostava meri on elintärkeä. Ilman asuttua saaristoa ei ole olemassa sellaista saaristoekosysteemiä, jolta se tänään ulkopuoliselle vierailijalle näyttää.

Siksi tulevaisuuden kannata onkin tärkeää tukea uusia ajatuksia, jotka johtavat pysyviin ratkaisuihin. Tavoitteena on tuottava meri, jossa turska ja kampela voivat lisääntyä sekä ihmiset viihtyä ja saada elantonsa.”

Anne Maria

Anne-Maria Salonius

Ålandsbankenin Suomen liiketoiminta-alueen johtaja

”Meri on elementti, jota rakastan. Purjehduksen parissa rentoudun ja nautin luonnosta ja merellä olosta. Merellä olen kuin kotonani ja en voisi kuvitella parempaa tapaa nauttia kesästä. Puhdas Itämeri on minulle tärkeä; vietän oikeastaan koko kesäloman purjehtien ja samaten useimmat kesäviikonloput. Haluan olla mukana myötävaikuttamassa siihen, että saamme pelastettua Itämeren myös tuleville sukupolville. Itämeri tarvitsee apua ja yhdessä voimme auttaa.”

Seppo

Seppo Knuuttila

Erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksessa, SYKE

”Itämeri on aina ollut osa elämääni. En voi kuvitella asuvani missään muualla kuin meren rannalla. Harrastukseni - lintubongaus, kalastus ja veneily – ovat aina liittyneet läheisesti Itämereen. Meri käyttäytyy eri tavoin joka päivä, se on loputtoman kiehtovaa! Monet parhaista merimuistoistani yhdistyvät ensimmäisiin arktisten merilintujen kevätmuuttoihin, jotka koin nuoruudessani Suomenlahden itäosassa. Ne ovat ainutlaatuisia kokemuksia.

Kasvoin Itämeren rannalla Kotkassa ja Haminassa. Jo lapsuuteni kesinä tutustuin niihin rantavesiin, jotka ovat voimakkaasti kuormittuneita alueen massa- ja paperiteollisuudesta. Intohimoisena lintubongarina tulin myös tietoiseksi ympäristön tärvelyn vaaroista 1970-luvun alussa, kun ravintoketjun huipulla olevat petolinnut kärsivät pahoin ympäristömyrkkyjen aiheuttamista hedelmällisyysongelmista. Esimerkiksi merikotka oli sukupuuton partaalla Itämerellä. Sillä silmänräpäyksellä minulle tuli selväksi, että opiskelisin ammattiin, jossa voisin parantaa ympäristöä ja erityisesti Itämerta.

Tähänastisen urani suurimpana saavutuksena nimeäisin luoteisvenäläisen Fosforit-lannoitetehtaan päästöjen löytämisen 2011. Vuosittain yli 1000 tonnia rehevöittävää fosfaattifosforia vuoti tehtaasta ulos Suomenlahteen Luga-joen kautta. Se oli suurin yksittäinen fosforinlähde koko Itämeren valuma-alueella. Jännittävien käänteiden jälkeen myös Fosforit-tehdasta pyörittävä venäläinen yritys myönsi ongelman ja jätevesi kipsialtaista johdettiin käsittelylaitokseen eikä jokeen. Tehtaan fosforikuorma väheni 90 prosenttia.

Keväällä 2013 sain Itämerisäätiön palkinnon työstäni Itämeren hyväksi. Tällainen kunnia tekee nöyräksi ja kannustaa jatkamaan ponnisteluja paremman Itämeren eteen.”

Lotta

Lotta Nummelin

Toimitusjohtaja Itämerisäätiössä

”Muistan, kun lapsena makasin kesämökin laiturilla ja katselin lautojen välistä vedessä uivia ahvenia. Tämä oli se hetki, kun kiinnostukseni merta kohtaan heräsi. Opiskeluaikoina ympäristö- ja meribiologian koulutusohjelmassa Åbo Akademissa unelmoin suurten merinisäkkäiden pelastamisesta, mutta päädyin tekemään pro gradu -tutkielmani meren kaikkein pienimmistä eliöistä, kasviplanktoneista. Sen jälkeen olen työskennellyt Itämeren parissa yliopisto- ja yhdistysmaailmassa, kunnallisella sektorilla ja nyt säätiössä. Puhtaasti luonnontieteellisestä näkökulmasta olen laajentanut perspektiiviäni muun muassa tiedottamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.”

Alf

Alf Norkko

Itämeren tutkimuksen professori Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla, Helsingin yliopistossa

Alfilla ollut Itämeren tutkimuksen professuuri Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla, Helsingin yliopistossa vuodesta 2012 ja hänellä on asemalla tieteellinen koordinointivastuu meren tutkimuksesta. Hän väitteli tohtoriksi Åbo Akademista 1997, jonka jälkeen hänet rekrytoitiin vanhemmaksi tutkijaksi uusiseelantilaiseen merentutkimusinstituuttiin (NIWA), jossa hän toimi viisi vuotta. Uudessa-Seelannissa Alf johti useita sukellustutkimusmatkoja Antarktikselle tutkiakseen merenpohjien biodiversiteettiä. Tutkimuksessaan Alf on kiinnostunut merenpohjien biodiversiteetistä, ekosysteemifunktion ja luonnon monimuotoisuuden suhteesta sekä elpymisekologiasta ja ekosysteemin vastustuskyvystä. Itämeren rehevöitymisongelmat ja niistä aiheutuva hapenpuute ovat olleet punainen lanka tutkimuksessa.